En jaksa kirjata syömisiäni ylös. En vaan jaksa. En vaan jaksa kirjoittaa tännekään oikein mitään. En tiedä, mitä vastata, kun multa kysytään, että mitenkäs syömiset. Ne menee huonosti. Syön liikaa ja en edes kiinnitä siihen huomiota.

Ravitsemusterapeutilla olin tiistaina. Se lupasi tehdä mulle jonkun kaavion, jonka mukaan sitten söisin. Siellä itkeä pillitin. Ahdisti. Olen melko varma, että se huone missä me tällä kertaa olimme, oli se sama huone, jossa mä lapsena ravitsemusterapeutilla kävin. Jo pelkästään se ahdisti. Sen lisäksi se, että en saa hallittua syömisiäni, en saa nuodatettuna yhtään mitään yhtään missään.

Äsken kuitenkin kävin vaa'alla. Ajattelin aluksi, etten kävisin kuin kerran viikossa. Mutta kuinkas kävikään. Sunnuntai olisi ollut se päivä. En vain malttanut olla menemättä. Ja kun lauantaina lähden laivalle ja tulen vasta sunnuntai-illalla, se siirtyisi kuitenkin ja on arvattavissa, että tulen ahmimaan laivalla ja syömään järjettömän suuria määriä.

Nyt lähden yhden kaverini luokse. Tarkoitus olisi grillata. Inhoan makkaraa, mut pelkään, että syön jotain kaikkea muuta sitten ihan hirveästi. Häpeän jo valmiiksi itseäni.

Eilen eräs tuttu kysyi multa lenkillä ollessa, että miten mun syömis- ja painoasiat. Sanoin, että paino vaan nousee. Se sanoi, että sen kyllä huomaa, mutta näytän jotenkin raikkaammalta tai ilosemmalta. Joo-o.

En kestä läskejäni ja mun on laihdutettava. Tulossa on vaikka mitä kivaa ja en tahdo olla tällainen läskimys enää. Mä tahdon elää ja nauttia elämästäni. En tahdo näyttää kamalalta ja kuvottavalta.

Niin ja se paino oli 91.2kg.