Jotenkin kaikki tuntuu lipsuvan. En jaksa kirjata syömisiäni ylös, koska syön niin tajuttoman paljon. Aivan mahdottoman paljon oon nyt kaverini kanssa syönyt. Ja nyt pitäis taas ottaa itseäni niskasta kiinni.

Mikä tässä on, miksen onnistu? Miksi kaikki vaan luisuu ja miksi epäonnistun? En käy vaa'alla enää niin usein. Mikä periaatteessa voisi olla hyvä asia, mutta mä itse laskisin sen huonoksi asiaksi. Jos kävisin päivittäin, niin saattaisi jopa motivaatio pysyä yllä, kun jokaikinen päivä alkaisi sillä, että kävisin vaa'alla. Siinä on tietysti riskinsä, että jos/kun vaaka näyttää enemmän, masennun ja syön enemmän ja sitten siitä ei ainakaan tule mitään. Mutta se saisi mut pitämään tän koko homman edes mielessä. Voi olla, että nyt taas sössötän ja keskin vaan tekosyitä, miksei tästä tule mitään.

Nyt vasta mulle alkaa valkenemaan asioita. Meillä on kymmenen kertaa enemmän sokerilitkuja, karkkeja, herkkuja ja muuta paskaa syötävänä kuin kellään muilla mun kavereillani ja tutuillani. Kaverit aina ihmettelee, että kun meillä on aina pizzaa pakastimessa tai sitten jos ei ole, niin sitä mennään sitten vartavasten ostamaan. Ja eräskin kaveri, joka meillä tässä nyt oli loman aikana, sanoi, että menee kotiin sitten varmaan kymmenen kiloa lihavampana kun meillä on aina niin hyvät tarjoilut täällä. Että tänne tulee suurinpiirtein vaan syömään.

No mitäs. Me eilen ja edellispäivänä syötiin mokkapaloja oikein urakalla. Äiti on innostunut leipomaan niitä ja se ei ole todellakaan hyvä asia. Sitten syötiin tonnikalapizza puoliksi. Lähdettiin kaupungille ja syötiin siellä karkkia.
Kotiin tullessa tilattiin pizza. Syötiin se puoliksi. Sitä odotellessa syötiin jäätelöä. Ja jotain suklaatakin jossain vaiheessa.

Ja mitä kaikkea muuta, en edes muista enää.

Tänään meillä ei ole mitään syötävää. Leipää ja vettä. Ei oikeen mitään muuta. Muroja joo ja pahoja keksejä ja äidillä kassi täynnä suklaapatukoita ja muuta karkkia ja niin, pakastimessa suklaatuutteja. Mut silti todella vähän verrattuna siihen, miten meillä yleensä on. Yleensä meillä on ainakin kaksi purkkia Juissia ja kaksi purkkia Jääteetä. Daim-jäätelöitä ja suklaatuutteja pakastimessa, tikkareita kaapissa, suklaita paljon paljon äidin piilopaikoissa, joista väkisinkin tulee haettua. Vanukkaita, joita pääasiassa syö pienemmät sisarukseni, mutta nyt mäkin olen syönyt niitä. Ja mitä kaikkea muuta. Kaapit tursuu kaikkea hyvää. Ihan mahdotonta.

Ei ihmekkään, että syön kokoajan ja lihon kokoajan.

Tänäänkin olen jo syönyt

• geisha-suklaapatukka 240kcal
• suklaatuutti 190kcal
• 4 tummaa leipää + oltermannilevite 416kcal + 125kcal
• 2 kulhollista jugurttia (40kcal/100g) ja nesquik muroja 160kcal + 300kcal

Yhteensä 1431kcal

Ja tuolla äiti varmaan jotain ruokia taas tekee.

Ravitsemusterapeutti sanoi, että mun pitäisi syödä koulussa ja kotona ja muistaa syödä huolimatta ahmimisesta ja herkuista kunnon ruoka. Mut eipä tästä tule mitään. Koulussa nyt en loman takia ole ollut, mutta muutenkin en enää koulussa syö kuin vaan jotain näkkäriä. Kotona en kunnon ruokaa taaskaan syö. Meillä ei ole kuin jotain vanhoja tonnikalapastavalmisruokia, niin. Parasta ennen päivämäärä mennyt jo kuukausi sitten tai jotain vastaavaa.

Ja niin, jos ihmettelette, että mitä mun pikkusisarukseni sitten syö. Vastaus: jäätelöä ja jauhelihapihvejä.

Äiti joskus mulle sanoi, että hän ei voi kieltää sisaruksiltani herkkuja, siksi että mä olen tällainen lihavavamma!

Tuskin niillekään pahitteeksi olisi, jos herkkuja karsittaisiin.

Ja nyt tunnun syyttävän äitiäni tästä kaikesta ja siitä, etten onnistu. Niin. No en tiedä. Ehkä en vain halua tarpeeksi laihtua, että annan vaan periksi ja menen mussuttamaan jotain helvetin pullaa.

Ehkä pitäis jotain tehdä tälle lihavuudelle. Pitäisi, todellakin. En vain tiedä, mitä nyt tekisin tässä tilanteessa. Tuntuu, etten pysy erossa herkuista en sitten millään. Pitäisikö kieltää ne itseltäni kokonaan, rajottaa niiden syöntiä vai mitä?

Vittujen vittu.