92,0kg.

Ahmiessa.

Mä sanoin äidille, että se ei saa tuoda niitä vitun herkkuja meille. Sanoin, sanoin, sanoin. Kukaan helvetti ei ole siltä enää mitään pyytänyt. Järkyttävä määrä taas kaikkea. Mokkapaloja jääkaappi täynnä! Eikä niitä syö KUKAAN muu kuin minä, minä, minä. Ja jäätelöä. Eilen söin paketillisen jäätelöä, 500g. Äiti sanoo, et hän ei niitä pysty syömään, vatsa vaivaa jos syö. Noniin ja ei mun pikkuveljet mitään mokkasuklaajäätelöitä syö. Se on sitten taas minä joka syö.

Sanoin äidille. Se sanoi, ettei se tuo. Sanoin, että musta tuntuu et hän tekee sen ihan kiusallaan. Äiti on kertonut ajasta jolloin hän kävi lukiota ja yritti laihduttaa, mutta mummi (äidin äiti siispä) toi hänelle kokoajan kaikkea hyvää. Äitini on sanonut, että samanlaista kiusaa hän ei tahdo tehdä. Hän on tehnyt sitä monta vuotta.

Nyt oon syönyt taas. Söin 5 suht pientä mokkapalaa ja Fanipala-jäätelö.

Mua oksettaa.

Tahtoisin oksentaa kaikki ulos niin kuin silloin joskus. Se olis vaan niin vitun paljon helpompaa. Ei elämä oo helppoa, mut tällä hetkellä tää on ylitsepääsemätöntä.
Jos oksentaisin, saisin syödä niin paljon kuin ikinä haluaisin! Ja kun mä en tunnu pääsevän tästä ahmimisesta ikinä eroon.

Musta tuntuu, että mä kuolen tähän. Nyt oon masennuksesta pääsemässä, niin tää kaikki ruokajuttu revähtää jälleen tällaseksi taas.

Vihaan itseäni. Miksen saa oltua ahmimatta. MIkä vittu siinä on saatana.
vihaanvihaanvihaanvihaanperkele