Hmm. Kaikki menee alamäkeä ja on ollut hirveän sekavaa, en ole jaksanut miettiä mitään, enkä kirjoittaa mitään. Sorry.

Kaivoin äsken äidin toisen vaa'an esiin. (Äidillä on oma, mulla on oma, joka siis otettiin pois) En edes jaksanut järkyttyä esiin pongahtaneesta luvusta; 93,3kg.

Ei todellakaan ole mikään ihme, että painan noin paljon, koska ahmin aivan suunnattoman suuria määriä kaikkea paskaa. En ole listannut, en ole laskenut kaloreita, koska en edes muista mitä kaikkea olen kurkustani alas tunkenut.

Kolme kertaa olen oksentanut. Ensimmäisellä kerralla se oli vaan niin helppoa ja tunsin jälleen onnistumisen iloa saadessani ne ahmimat ruuat pois. Menin suihkuun ja vain oksensin. Toinen kerta oli Hesen vessassa. Siellä en saanut niin paljoa ylös kuin olisi pitänyt, mutta kuitenkin. Kolmas kerta suihkussa myös, mut ei tullut oikein kunnolla ylös, olin antanut ruokien olla liian kauan sisällä ja niin.. Eräs ystävä sanoo, etten voi jatkaa näin. Noniin, en ole nyt oksentanut lauantain jälkeen, mutta mutta.. oksentaminen vain tuntuisi niin hyvältä vaihtoehdolta. Ja joo, tiedän kaikki oksentamisen riskit sun muut, tiedän kyllä. Mutta silti.

Yritän saada tämän viikon aikana mahdollisimman paljon pois, koska meen viikonlopuksi kaverin luo ja mua hävettää tää mun maha. Ja siellä tulee kuitenkin syötyä jonkin verran. Tai no yleensä aika paljonkin.

Juoksemassa en ole jaksanut käydä. Enkä ole jaksanut jumpata. Silti voivoittelen järjettömän suurta ihramahaani ja hämmästelen peilin edessä miten näin nyt on päässyt käymään.

Joo, vatsasta pitää päästä eroon. Vatsalihaksia.

Mut joo, katotaan nyt, mitä tästä tulee.