ps.

olen alkanut miettimään, miksi syön. Olin tässä viime viikolla ja tän viikon alussa kipeänä torstaista keskviikkoon kipeänä, flunssassa, kuumeessa. Söin enemmän kuin pitkään aikaan. Johtuen ehkä siitä, että tulin viettäneeksi sen ajan pelkästään kotona, eikä tekemistä ollut. Mieleeni on herännyt kysymys, miksi syön. Nenä vuotaa, on huono olo. Ei ole nälkä, ei tee mieli, ENKÄ EDES MAISTA TAI HAISTA MITÄÄN. Miksi siispä syön. Aika järkyttävää tajuta tämä. Syön ja syön.

Siitä on vuosi aikaa. Vuosi kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen. 24.3.2009 painoin 91.7kg. Tänään 7.3.2010 painan 99.7kg ja kirjoitan jälleen tänne blogiini. (aika jännää, myös vuonna 2007 maaliskuussa painoin 90kg ja risat. Maaliskuussa 2008 85.7kg)

Kuten painolukemat kertovat, painoa on tullut lisää, laihdutus ei ole onnistunut. Ruokailut, syömiset ja elämäntavat eivät ole edistyneet minnekään. Menneet vain huonompaan suuntaan.

Itsetunto on noussut, vaihtelevasti tosin. Välillä ulkonäkökriisit on suurempia ja välillä taas niitä ei ole. Harmittaa oma paino, se on nyt pahimmillaan ollut illalla 102kg, se on aivan valtavasti, aivan liikaa.

Periaatteessa haluaisin laihduttaa, toisaalta haluaisin nyt vain hyväksyä itseni tällaisena kun olen. Tällaiset epämääräiset laihdutusyritykset eivät ole saaneet minut kuin vain lihomaan ja voimaan huonosti. Toisaalta tällainen paino on terveydelle haitallista ja ahdistavaa.

Mietin tässä, että voisin kirjoitella ja purkaa tänne tuntemuksiani, joita ulkoinen olemukseni herättää. Voisin kirjailla painoani silloin tällöin, jos tuntuu siltä. Voin kirjailla syömisiäni, jos tuntuu siltä. Voin päästää kaiken sisällä pyörivän ulos silloin kun siltä tuntuu.

Olen kyllästynyt kaikenlaisiin suunnitelmiin ja sopimuksiin ja kaikkeen sellaiseen muutenkin. Esim. lukiokeskiarvoni nousi syksyn myötä 7,2:sta kahdeksaan kun vain lakkasin stressaamasta niin paljoa. Toki myös tässä on tullut myöhemmin mukavampia aineita ja olen oppinut opiskelemaan lukiossa, mutta kaikki on mennyt omalla painollaan. Toivon, että mun painonikin menisi niin, omalla painollaan kohdalleen, omalla painollaan itsetunto parantuisi. En odota, että painoni laskisi ja itsetuntoni nousisi ilman, että mitään tekisin. Vaan, että en stressaisi, panikoisi, itkisi, olisi hysteerinen, vihaisi itseäni. En usko, että koskaan painon pudottaminen mun kohdalla voisi olla kivutonta, mutta hmmm, toivon että se olisi tällä kertaa MUKAVAMPAA, palkitsevampaa, pitkäkestoisempaa, tuloksellisempaa. Sellaista, josta tulisi hyvä olo. Samalla parantaisin elämäntapojani kaikessa. Liikunnan lisääminen, veden juonti, itsestä pitäminen (opettelisin pitämään itsestäni!), hampaiden hoitaminen, hiusten pesu, kaikki se yleinen itsestä huolehtiminen ja elämän parantaminen.

Katsotaan nyt, mihin elämä minut vie.

En voinut olla katsomatta, 11 viikkoa kesälomaan. Periaatteessa ehtisin laihduttaa 11kg. Joka tarkottaisi sitä, että kesäkuun alkuun mennessä painaisin 88,7kg. (haaveilen 85kg painosta, tai no ensin 89 ja 86!)
Katsotaan...

Tänään olen syönyt pizzan (aamulla puolet, illalla puolet), keksipaketin kaverini kanssa puoliksi (eli n. 130g keksejä, eli n. 11kpl), muutaman lakrisal-pastillin, 2 palaa jäätelöä, muutamia karkkeja. Pizzassa kaloreita n. 770, kekseissä n. 400kcal, karkit yhteensä ehkäpä 150kcal, jäätelö ehkä 720kcal. Yhteensä 2040kcal. ja kalorilaskuri.fin mukaan mun kulutukseni on 2286kcal.

Jos vain vähentäisin herkkujen määrää ja söisin vähän vähemmän... laihtuisin aika helposti, jos en vain ajattelisi ruokaa kokoajan, jos en vain kävisi jääkaapilla kokoajan, jos en tuuduttautuisi ruokaan jatkuvasti, paino tippuisi kuin itsestään.

Tuntuu turhalta kirjoittaa. Paino semmoiset 97kg, joo oikeesti, liikaa, paljon, kamalasti.

Ahmin ja ahmin. Se on joka päiväistä arkea, perus perus perus, niin kamalaltakuin se kuulostaakin. Nyt tajuan sen kun tungen viikkokorttiini joka päivä ahmimismääräni. Ahmin päivässä kerran kaksi. Järkyttävää.

Itsekurihillintä on kadoksissa, tuntematon käsite.

Tänään syötyä:
- banaani + suklaata
- omena
- lihapasteija
- suklaata 100g
- juustokinkkukroisantti
- hernekeittoa 3,5dl
- suklaavanukas

Ja mä mietin että olempas vähän syönyt. Haha. "Normiksi" on muodostunut siispä aika huima määrä erinäköistä paskaa. oivoi ja mulle on turha tulla tässä kohtaa saarnaamaan ja ihmettelemään tätä ruuan määrää ja painon ja kilojen ja läskien määrää, nyt on näin. Ja kuten huomata saattaa, enää ei ole kyse laihduttamisesta eikä mistään muusta kuin siitä, että saisin itsehillintää takaisin, edes pienissä määrissä, pienissä erin.

Fuck the fitness feel the fatness. Sometimes ugly is beautiful.

Niinpä niin, voisinpa joskus jälleen olla edes vähän normaalimman näköinen. Painaisimpa edes sen 88kg, mitä jossain vaiheessa. Perskele tätä vitun touhua.

Voisin olla raskaana kuudennella kuulla tän mahani kanssa.

LÄSKIT om nom nom.

Ahmintaaaa.

Ahmin ahmin.

Ei tästä tule mitään.

Laihuus ON kaunista.

 

-

Syön aivan liikaa ja maha kasvaa. Voisin olla hyvin raskaana tai jotain. En tiedä olenko tosiaan lihonut niin paljon vai olenko vain turvonnut tai siis turvonnut ja lihonut vai pelkästään lihonut.

Tiedä sitä sitten.

Joka tapauksessa, mulla on aivan vitun huono olo.